Mikko Kokko Mielipiteitä, fiiliksiä.

Hyvinvointiyhteiskuntaa yli ymmärryksen.

Yhteiskuntamme tuntuu toimivan normaalin työssäkäyvän terveen ihmisen tai eläkeläisten silmin kohtuullisesti. Terveiden opiskelijoidenkaan tontti ei ole vaikea, vaikka joissakin pykälissä ahkeralle ja työssäkäyvälle tulee ikäviä yllätyksiä eteen. Mutta ei mitään dramaattista.

Itse olen puolisen vuotta seurannut läheltä vakavasti syöpäsairaan alle nelikymppisen taistelua paitsi sairautensa, niin myös yhteiskuntamme älyttömyyksien kanssa. Ennen sairautta hänellä oli mielenkiintoinen työpaikka ja työhön sovitettu opiskelupaikka. Myös poliittinen luottamustoimi hänellä on valtuustossa.

Ensimmäinen yhteiskunnan älyttömyys oli se, että sairaspäiväraha maksetaan valmistuneen verotuksen mukaan, joten sairauden ajankohdalla kalenterivuoden sisällä voi olla satojen eurojen merkitys kuukaudessa. Esimerkkitapauksessa sairaspäiväraha määräytyi 2011 työttömyysvuoden ja pienien tulojen mukaan, ei suinkaan hänen kohtuupalkkaisen työpaikkansa mukaan, jossa oli ehtinyt ennen sairautta kuitenkin olla kokonaisen vuoden. Yksilön kannalta olisi aika paljon reilumpaa vaikka katsoa sairastumista edeltävien kuukausien mukaan ja tehdä sairaspäivärahapäätös siten. Nyt tämä on jotenkin älyttömän jäykkää ja kankeaa, osa voittaa ja osa häviää mutta se on arpapeliä. Nimittäin kääntäen tämän tapauksen, jos vuosi 2011 olisi oltu töissä ja vuosi 2012 ryypätty työttömänä ja sitten sairastuttu, niin sairaspäiväraha olisi ollut paljon suurempi.

Kuuden sytostaattihoidon jälkeen elämä on voittanut koko ajan enemmän ja pitkän sairasloman (vuoden loppuun) aikana hän haluaisi tehdä töitä sen minkä hoitojen välissä pystyisi, ainakin viikon kuukaudessa tehokkaasti. Hänen työnantajansakin olisi järjestänyt tähän ilomielin mahdollisuuden. Hän myös olisi voimiensa mukaan halunnut edistää opintojaan. Mutta yhteiskuntapa estää tämän.

Hänen omin sanoin pohdittavaa päättäville:

Voisko sairaspäivärahaan saada samanlaisen jipon (puhutaan perustulosta), et oman kuntonsa mukaan sais vaikka 500 tienata kuussa? Nykyinen järjestelmä on järjetön. Teepä tuntikin töitä, niin menetät koko sairaspäivärahan. Opiskelepa tuntikin, tapahtuu sama. Ei miun mielestä kovinkaan hyvin tue yksilön kuntoutumista, eikä työhän paluutakaan sairasloman jälkeen.

Toki voit olla osa-sairaspäivärahalla, jos voit tehdä työtäsi 40 prosenttisesti joka päivä. Monissa sairauksissa aika mahdotonta. Erityisesti myö syöpäsairaat ollaan todellisuudessa työkyvyttömiä 4-6 pv kuussa. Ainakin itse lopun aikaa voisi tehdä jotain hyödyllistä. Paitsi ettei saa. Koska Kela ja sairaspäivärahan maksua koskevat säädökset.

Hengaan siis 8 kk sairaslomalla ja pyöritän peukaloita. En tule pelkällä sairaspäivärahalla taloudellisesti toimeen, mutta ei auta. Nyt Kela vielä selvittää saanko hoitaa luottamustoimiakaan, kun on ne palkkiot. Miusta systeemi on järjetön. Korjatkaa se about heti! Ottakaa tässäkin vaikka Ruotsista mallia.

Mietin vaan, että kuinka paljon tämänkaltaisissa tapauksissa menetetään työvuosia, kokonaisia työuria? Tälläisessä tilanteessa on hyvä mahdollisuus masentua, syrjäytyä ja joutua lopullisesti työelämän ulkopuolelle. Meillä on pykälä- ja asetusviidakkomme jonne eksyvä yksin voi tajuta kuinka älyttömän joustamaton, kyykyttävä ja siksi kallis tämä hyvinvointiyhteiskuntamme on.

Tuli myös mieleen että ehkä tämänkaltaiset älyttömät tarinat ihmisten konkreettisesta arjesta ovat yksi syy perussuomalaisten suosioon ja myös demareiden sukellukseen. "Vanhat puolueet" ovat tämän pientä ihmistä painavan helvetinkoneen rakentaneet. Järjestelmä näyttää hyvältä kaukaa, mutta ruohonjuuritasolla sen järkevyydestä ei ota pirukaan selvää. Poliitkot puhuvat ja ihmiset ovat huomanneet elävänsä eri todellisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Eri tukimuotoja on vaikka kuinka paljon, mutta rajat niiden välillä ovat usein järjettömällä tavalla rajoittavia.

Perustulo olisi sikäli hyvä ja halpa järjestelmä, että jokaisen kuitenkin pitää saada vähintään toimeentulonsa, mutta minkään muun hyödyllisen tekemisen halua ei tapeta pykälillä ja rajoituksilla.

Meillä on erittäin passivoiva hyvinvointiyhteiskunta.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Meillä on pikemminkin erittäin passivoiva pahoinvointivaltio. Hyvinvointivaltio Suomi oli viimeksi 1980-luvulla.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Miusta tuntuu että tämä kokonaisuus ei ole kenenkään hallinnassa. Mutta arjessa ja ruohonjuuritasolla huomaa ihan käsittämättömiä outouksia eikä kukaan ole vastaamassa niihin että miksi näin.

Tosiaan, tuntuu että tämä hyvinvointiyhteiskuntamme toimii itseään vastaan monessa kohtaa.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Itseasiassa pykäliin ansaan jääneet varmasti ovat alttiimpia tekemään pimeitä töitä. Itse ainakin tekisin jos olisi ylläolevassa tilanteessa. Jo ihan siitä ilosta että ammattitaito pysyisi ja saisin muutakin pohdittavaa kun sairaus.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Itseasiassa sain vinkin että työntekohan onnistuisi:

lainaus "jos tekee työt oman osakeyhtiömuotoisen yrityksen nimissä ja nostaa palkat tai osingot sairausloman päätyttyä (paperilla ainakin, maksaa ne oikeasti pitkin vuotta seuraavan vuoden palkka ennakoina)."

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

...niin ja olen sitä mieltä, että virastoihin ja julkishallintoihin (ml. kela, sossut) tarvittaisiin suomentajia, henkilöitä jotka kertovat että näin on ja perustelevat että miksi näin on.

Pykälät ja niihin vetoaminen ei kerro mittään. Olisi terapeuttista tietää mikä on sen pykälän taustalla ja miksi?

Toimituksen poiminnat

Sivut