*

Mikko Kokko Mielipiteitä, fiiliksiä.

Talar du engelska?

Förlåt, men jag förstå mycket dåligt på svenska. Talar du engelska?

Siinä lyhyesti se, mitä 6 vuoden pakollisen ruotsinkielen opiskelusta, kaupallisesta ruotsista ja virkamiesruotsista on jäänyt minulle käteen. En ehkä ole ollut yhteiskunnan minulle asettamien resurssien arvoinen, mutta paperilla olen pätevä toimimaan kielivaatimus huomioonottaen virkamiehenä.

Valitettavasti omassa elinpiirissä olen hyvin tyypillinen tapaus. Yhteiskunta on satsannut meihin valtavasti jotta osaisimme toisen kotimaisen kielemme, mutta rimaa hipoen olemme kurssit ja tutkinnot suorittaneet kuitenkaan käytännössä mitään osaamatta. Minusta olisi hirmuisen rehellistä käydä kiihkoton keskustelu vallitsevasta tilanteesta. Ruotsinkieli on ainoa oppiaine missä en omaa lastani kykene auttamaan kun hän 3 vuoden päästä alkaa sitä opiskelemaan. En myöskään osaa vastata kysymykseen: "mitä hyötyä tästä miulle on" kun hän sitä kysyy. Toki viisaana vanhempana yritän olla mahdolisimman positiivinen ruotsinkielenopiskelua kohtaan, sillä siten poikani selviäisi helpommalla.

Minulla itselläni oli asenneongelma. Ruotsi ei kiinnostanut pätkääkään, en nähnyt siinä mitään iloa itselläni ja se näytti lähinnä rumalta englannilta. Englanti minua kiinnosti, koska minulle tärkeät asiat kuiten tietokone- ja roolipelit olivat tuohon aikaan saatavilla vain englanniksi.

Oma tarinani toisen kotimaisen kohdalta alkoi yläasteen seitsemännellä luokalla. Yhteiselo lähti takkuen käyntiin, sillä ensimmäisestä ruotsinkielen kokeesta sain numeron 6. Häpesin huonoa numeroa niin paljon, että väärensin siihen isäpuoleni nimen. Jäin kiinni ja istuin elämäni ainoan jälki-istunnon, 2 tuntia. Ironista että se oli paras numero minkä ikinä ruotsista sain.

Yläasteelta vahvan vitosen kanssa lukioon ei ollut mikään erityisen hyvä lähtökohta. Onneksi lukio oli luokaton iltalukio, joten muutaman hylätyn pysytyin ottamaan peräkkäin ilman että olisin jäänyt luokalleni tai lopettamaan opinnot. Oma todellinen taisteluni kielen suhteen oli lukion ensimmäisen vuoden jälkeen kesälomalla, jolloin otin ruotsin kahdeksannen luokan oppikirjan käteen ja opettelin sen ulkoa. Aina kun tuli virhe tai en ymmärtänyt, aloitin suomentamisen alusta. Näin meni kesä ja 3h päivässä ruotsin kielen kanssa.

Tuon omaehtoisen ponnistuksen jälkeen sain uusittua joka toisen tentin vitoseen ja lopulta viimeisen kurssinkin vitoseen ja näin suoritin lukion oppimäärän. Ylioppilaskokeessa kaikki meni putkeen, vaikka tasoni edelleen oli se, että valitsin esseen aiheeksi sen mistä ymmärsin eniten mitä pitäisi kirjoittaa. Kirjoituksista tuli vahva approbatur.

Jatko-opinnoissa kahlasin vielä kaupallisen ruotsin ja virkamiesruotsin minimillään lävitse ja yhteiseloni ruotsinkielen kanssa päättyi. Ironisinta oli se, että opin omalla kesälomallani ruotsinkielestä enemmän kuin kaikilla ruotsinkielen tunneilla yhteensä. Myönnän että kuuri oli kova. Kolme tuntia päivä koko kesäloman ajan. Mutta minulla oli tavoite: suorittaa lukio ja ruotsinkielen tasoni ei vastannut edes seitsemännen luokan tavoitteita, vaikka olin lukion toiselle menossa.

Minulla on useita tuttuja jotka ovat joutuneet ammattikorkeatasolla anomaan vapautusta ruotsista, kun tutkinto olisi muuten jäänyt siitä kiinni. Olen kuullut että nykyään yliopistoissakin ruotsinkielen taso voi olla yllättävän surkea, vaikka opiskelija on sisään päässyt.

Mikä oli tarinan tarkoitus? Ei muuta kuin se, että tämä oli vilpitön tositarina. En ole ainoa. En ole erityisen tyhmä, joskaan en myöskään ole laatikon terävin veitsi. Näitä tarinoita on paljon ja olisi kovin mielekästä selvittää ilman sarvia ja hampaita, mikä on panostuksen tuotto kun koko Suomi opetetaan "ruotsinkielentaitoiseksi".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Arja-Leena Hilska

Satoja ja satoja tunteja olet päntännyt enemmän tai vähemmän tehokkaasti ruotsia.

Mutta mikä on panos-tuotto suhde? Veikkaan että melko kehno. Lappeenrannassa ei oikeasti juuri koskaan tarvitse ruotsin taitoa.

Ajattele, jos olisit nuo sadat tunnit panostanut vaikkapa matematiikan, fysiikan, kemian, biologian lisäkursseihin. Olisiko sinulle ollut mahdollista joku muu ura kuin nykyinen?

Entä jos olisit voinut ottaa lisäkursseja englannista?
Tai opiskella venäjää ruotsin sijaan? Itä-Suomessa venäjän taito on kova sana kaupallisella tai matkailualalla.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

En halua enää kysyä noita kysymyksiä itseltäni, sillä saattaisin katkeroitua. Ne oppitunnit ja se yksi kesä on tullut uhrattua sille, että olen ylioppilas ja minulla on tutkinto. Olkoon tuo sen tutkinnon hinta.

Käyttäjän alttisalomaki kuva
Altti Salomäki

Koko suomalainen koulutusjärjestelmä on rakennettu tuottamaan virkamiehiä. Mieti montako tuntia opiskelua siinä laitetaan ihan hukkaan, kun tehtäviin nähden vaaditaan järkyttävä ylikoulutus?

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Totta. En tiedä mistä ihmeestä se kumpusi, että meillä pitää korkeakoulututkinto (amk - maisteri) olla 70% ikäluokasta. Ihan älytön idea aikanaan.

Käyttäjän IirisJaakkola kuva
Iiris Jaakkola

Todennäköisesti jäät virkaan valitsematta todistuksesta huolimatta, jos etsitään hyvin ruotsin kielen hallitsevaa ja hakuviivalla on myös suomenruotsalainen. Onneksi tällainen valinta ei ole mikään ihmisarvon mittari.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Juu, toki näin kävisi. Riippuisi kyllä paikkakunnasta. Suurimmassa osassa maata ruotsinkielentaito on lähinnä vaatimuksenakin tahra paperilla.

Susanna Kinnunen

Suomenruotsalaisen suosiminen kielitaidon perusteella on muuten tosiasiallista syrjintää juuri siinä mielessä, mitä ns. positiivinen syrjintä pyrkii ehkäisemään. Suomenkielisellä hakijalla pitäisi siis olla positiivisen syrjinnän hengessä vähäisemmät kielitaitovaatimukset ruotsin osalta kuin suomenruotsalaisella, kun haetaan töihin Närpiöön.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

En yhtään ihmettele vaikka imatralaiset on äimänkäkenä kun joutuvat opiskella sellaista jota ei tule koskaan tarvitsemaan.

Itse olen kotoisin Vetelistä ja asun nyt Kaustisella, jotka molemmat kunnat on kaksikielisen Kruunupyyn naapureita.
Asuin tässä välissä 16 vuotta kyseisessä Kruunupyyn kunnassa ja Teerijärven kylässä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kruunupyy

Kruunupyystä tuli sinä aikana kaksikielinen (mulla tuskin siihen vaikutusta) :)

Mutta se kuinka tarvin kieltä siellä, "en oikeastaan ollenkaan", paitsi eka työpaikassani oli yksi kaveri joka ei osannu suomea ja minä ruossia.
Mutta toimeen tultiin hyvin keskenämme silti, ja jos ongelmia tuli niin kysyttiin muilta apuja.

Peruskoulun käyneenä, on ihan turha ollu minuun käyttää aikaa ja rahaa ruotsin opiskelussa.
Teerijärveltä jäi muutama lause mieleen.
"Va kostar kytkinasetelma", "intte så här turhan-nuuka på landet", "på skoda (tarkoitaa titta på)".

Paremmin opin kaksimielisyyden kuin kaksikielisyyden :)

Mutta radioamatööriks opittuani olen pitänyt espanjaks yhteyksiä.
No se ei paljon vaadi, mutta se todistaa sen vain, että jos tarve ja halu on tarpeeks kova, niin sitä kyllä siinävaiheessa oppii mitä vain.
Nyt en osaa kyllä sitäkään kieltä, äkkiä kaikki unohtuu.

Toimituksen poiminnat

Sivut