Mikko Kokko Mielipiteitä, fiiliksiä.

Alle seiskan poika

Alle seiskan poika

 

Alle seiskan poika saattaa olla kolmesta sisaruksesta nuorin, luonteeltaan hän on hiukan syrjään vetäytyvä ja introvertti. Perustaltaltaan ihan hyväluontoinen ja säyseä. Hän ei ole mitenkään tavattoman älykäs, ehkä aavistuksen alle keskiarvon, mutta ei suoranaisesti laiskakaan. Peruskoulussa hän aina kuitenkin luki kokeisiin ja teki läksyt, vaikka ei lukemaansa paljoa muistanut ja kotitehtävissäkin oli paljon virheitä. Kokeissa harvinaisemmin saatu 7 oli hänelle hyvä numero. Alle seiskan poika ei ollut urheilullinen eikä musikaalinen saati taiteellinenkaan. Kerran hän saattoi saada kotitaloudesta numeron 8. Jälki-istunnossa alle seiskan poika ei ollut koskaan, saati kerännyt huomautuksia opettajalta.

 

Alle seiskan poika hakeutui lähialueen ammattikouluun sillä ajatuksella, että johonkin on päästävä opiskelemaan ja alle seiskan keskiarvo kuitenkin rajasi vaihtoehtoja. Hän valitsi, haki ja pääsi opiskelemaan kokiksi kun kerran oli saanut kotitaloudesta seiskaluokalla numeroksikin 8. Kokkilinjalta hän valmistui alle keskiarvon papereilla, kävi tunnollisesti koulussa, teki kotitehtävät ja suoritui työharjoittelusta hyväksytysti.

 

Valmistuttuaan alle seiskan poika käväisi armeijassa ja sen jälkeen ryhtyi etsimään työpaikkaa. Kuitenkaan lukuisista hakemuksista huolimatta kukaan ei palkannut eikä kutsunut edes työhaastatteluun luonteeltaan hiukan syrjäänvetäytyvää, alle seiskan keskiarvolla opiskellutta, hyväksytysti kokin tutkinnon suorittanutta nuorta miestä. Alle seiskan poika ei ollut intohimoinen ruuanlaittaja, joten hän ei kotonakaan juuri kokkaillut. Nautti mielummin äidin ja mummon lihapadoista ja valmisruuasta. Alle seiskan poika oli hakenut töitä ja ollut työttömänä yhtäjaksoisesti ehkä 5 vuotta, eikä luottanut enää omaan alle keskiarvon ammattitaitoonsa kokkina ja päätti opiskella itselleen uuden ammatin, ja siten saada uuden alun aikuiselämälleen. Hän totesi ettei hän pystyisi työskentelemään kokkina vaikka saisikin työpaikan. Koulussa opittu ammattitaito oli unohtunut.

 

Alle seiskan poika kuuli että palvelualalla, erityisesti kaupan alalla olisi työpaikkoja. Hän hakeutui ja pääsikin opiskelemaan kaupallisen alan perustutkintoa. Ikäkin oli tuonut sen verran itsevarmuutta, että hän arveli pärjäävänsä kaupassa töissä siinä missä joku muukin. Valmistuttuaan keskiarvoisilla papereilla uuteen ammattiinsa, hän aloitti jälleen innokkaasti työnhaun. Ei kuitenkaan natsannut, ei edes siihen uuteen lähikauppaan jossa oli auki 20 työpaikkaa. Hän ei päässyt edes haastatteluun ja oli pettynyt. Jälkeenpäin hän kuuli, että hakemuksia oli jätetty 500, joten alle seiskan poika keskimääräisillä ammattikoulupapereilla ja hiukan hiljaisemmalla luonteella ei nyt tullut valituksi edes haastatteluun asti.

 

Alle seiskan poika on nyt yli kolmekymppinen ja miettii mitä elämällään tekisi. Satunnaisia työharjoitteluaikoja lukuunottamatta hän ei ole päivääkään ollut oikeassa palkkatyössä. Toisaalta hän on oppinut tulemaan työttömyyskorvauksella toimeen, hän ei käytä alkoholia tai polta tupakkaa ja terveyskin on hyvä, vaikkakin sisätiloja rakastavan tietokonepelaajan fyysisellä rapakunnolla varustettu.

 

Miten saisimme alle seiskan pojille töitä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

1. kappale. Uskon, että esimerkkihenkilö Janilla (nimi muutettu) on oltava jokin lahjakkuuden tai erityisosaamisen laji, jota ei tekstissä mainita. Jokainen osaa jotain hyvin, ja sen varaan voisi rakentaa.

3. kappale. Etsikö esimerkkihenkilö Miro (nimi muutettu toistamiseen) työtä myös kotiseutunsa ulkopuolelta? Jos hän on päättänyt pysytellä tutussa pikkukaupungissa, on työn löytäminen varmasti vaikeaa.

4. ja 5. kappale. Kierre on päässyt kovin jyrkäksi. Ikää on, kokemusta ei. Siitä huolimatta Aleksi (nimi muutettu, kuinkas muutenkaan) on kuvauksesi perusteella ihmisenä luotettava ja kärsivällinen, joten kaikki tiet eivät vieläkään ole tukossa. Oppisopimus- tai työkokeilu-tyyppiset vaihtoehdot tuntuisivat parhailta, ja tässä vaiheessa: alasta riippumatta.

Osaakohan Kalle (arvaattekin jo mitä nimelle on tehty) aikuisen arkielämän perustaidot, siis ravitsemuksesta, puhtaudesta ja henkilökohtaisesta turvallisuudesta huolehtimisen, sekä tietyt yhteiskunnan kuviot? Onko hänellä ajokortti, pankkitili, auttavat viestintätaidot? Osaako hän tehdä aloitteita työnhaussa ja sosiaalisissa suhteissa? Toivottavasti vastaukset ovat valtaosin myöntäviä!

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Koska tarina on oikeasta elämästä oleellisilta periaatteiltaan tosi, joskin ehkä yhdistelmä useampaa tarinaa, niin osaan jopa antaa joitain vastauksia.

1. Kappale:
On varmasti totta että jokainen osaa jotain ihan hyvin, mutta nykyaikana se ei välttämättä riitä siihen että pääsisi työelämään kiinni ja joku maksaisi siitä oikeaa palkkaa. Esimerkkihenkilö saattaa esimerkiksi tietää paljon keskimääräistä enemmän amerikkalaisesta jalkapallosta, jota joutoaikanaan on saattanut ryhtyä intohimoisesti seuraamaan.

3. Kappale:
Tarinan Mirolla, Kallella Aleksilla ja Janilla ei ole ollut varsinaisia ongelmia lähteä kotikulmiltaan muualle työtä etsimään. Pari heistä on saattanut jäädä työttömäksi uudelle paikkakunnalle, loput ovat palanneet kotikulmille missä turvaverkot ovat lähempänä.

4. ja 5. kappale:
Tällä tarinan alle seiskan pojalla, tai pojilla, on elämän perustaidot vielä ihan hanskassa. Eli on ihan elämän syrjässä kiinni olevista pojista kyse. Ei sellaisista jotka olisivat ajaantuneet jo päihdekierteeseen tai mielenterveysongelmiin. Olen huomannut että tästä porukasta josta blogiin sain kipinän, se hiukan vetäytyvä ja hiljainen luonne kävelee käsi kädessä sen kanssa, että kovin alotteellisia ei olla. Arkoja ja varovaisempia enemmän.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Joku sanoi joskus (jollain muulla kielellä), kutakuinkin näin:

"Saadaksesi asioita, joita sinulla ei ole koskaan ollut, sinun täytyy tehdä asioita tavoilla, joilla et ole ennen tehnyt."

Mahdollisuuksia on sitä enemmän, mitä enemmän tuntee ihmisiä ja vuorovaikuttaa heidän kanssaan. Mukavuusalueella saa vain sitä samaa, eli pitäisi pyrkiä pois sieltä. Se on aina ollut vaikeaa, mutta nykyään (kun ei tarvitse) entistä vaikeampaa.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Totta tuo on. Se vaan että meillä on tämmöinenkin porukka täällä, jotka helposti syrjäytyvät ja joutuvat ongelmiin lain- tai päihteiden kanssa. Ei ole enää sellaisia helppoja apuhommia mistä saisi palkkaa jossa nämä henkilöt voisivat luontevasti työskennellä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sillä lailla ajattelin, kun jotenkin samaistuin tarinaan. Muutamia muuttujia toki on erilailla, sillä olen aina selvinnyt keskinkertaisesti ihan minimaalisella panostuksella. Aina se on jotenkin mennyt niin, että asiat on onnistuneet ihan vaan harrastusten, kavereiden ja mielenkiinnon kohteiden kautta. Olen ollut eläessäni 6 kk työttömänä ja silloinkin omasta tahdosta.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko Vastaus kommenttiin #5

Toki se hiukan eri porukka joka minimipanostuksella saa keskinkertaista aikaan. Kun tosiaan on niitä jotka ihan varteenotettavalla panostuksella saa vain keskinkertaista aikaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #6

Se panostaminen voi olla myös monella hankalaa, ainakin minulle se on hankalinta mitä tiedän. Pitäisi jostain löytää motivaatiota ja keskittymiskykyä. Voi se olla laiskuuttakin.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko Vastaus kommenttiin #7

Jossain väitettiin että laiskat on älykkäimpiä ;) Mut joo, tiedän tunteen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #8

Se on tietyllä tavalla hankala tämä maailmantila - vaikka sen syyttäminen on aika halpa temppu - kun pitäisi osata motivoitua. On helppoa motivoitua, kun vaikkapa jotain karmeaa näyttäisi olevan tapahtumassa ja pitää äkkiä selvittää, mistä on kyse. Tai kun aikarajat alkaa ahdistella tai muuten paniikki tai vihamies kolkuttelee.

Mutta se on hankalaa, että löytäisi sisältään jonkun aidon syyn mennä jotakin kohti. Kun ei tarvitse. Eivät kaikki ihmiset unelmoi kunniasta, materiasta tai halua koko ajan lisää. Vaikuttaa siltä, että aika moni on tyytyväinen hyvin vähään. Etenkin miehissä sitä on nähtävissä. Tiedän tyyppejä, jotka pystyisivät halutessaan vaikka mihin, mutta mitään tarvetta ei vaan ole.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut