Koulutusleikkaukset ovat siunaus!

Suomalainen koulutuskenttä toisesta asteesta ylöspäin on havaintojeni mukaan osin epäterve. Kristallinkirjas esimerkki vinoonkasvamisesta on maksuttoman koulutuksemme kruununjalokivien eli tohtoreiden jo 15 vuotta yhteen putkeen kasvanut työttömyys. Millään maalla ei ole varaa kouluttaa maksuttomasti tohtoria työttömäksi. Tohtoreiden suhteen toinen ongelma on se, että monilla aloilla nämä työllistyvät yliopistoihin tai muualle julkiselle sektorille, eivätkä liike-elämän palvelukseen, minkä pitäisi olla kaiken lähtökohta pienellä koulutukseen panostavalla ja viennistä riippuvaisella maalla. Meillä on turhanpäiväisiäkin tohtoreita jotka väittelevät aiheista joiden osaamisesta kukaan yksityinen taho ei vahingossakaan maksa. Yliopiston intressi on suoltaa rahoituksenkin takia tohtoreita liukuhihnalta ulos.

Yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattiopistoista luotiin tai niistä muodostui jossain vaiheessa aluepolitiikan väline, ja sen peruja niitä on liikaa ja liian pieniä. Näin sokea reettakin näkee että rahaa kuluu muuhun kuin koulutusprosessiin. Lisäksi tämä on synnyttänyt arkipäivän järjelle käsittämättömiä älyttömyyksiä, kuten vaikkapa sen, että Etelä-Karjalan Ruokolahdella on metsäkoneenkuljettajan koulutus joka järjestää Tampereen seudun ammattiopisto (etäisyys Tre-Ruokolahti = 325km). Vaikka täällä on oma ammattiopisto Sampo.

Yrittäjiltä olen saanut palautetta, että aika raakileita valmistuneet ovat, mitä tulee työelämätaitoihin. Monessa tapauksessa palkkaamatta on jäänyt vastavalmistunut senkin takia, että ei ole aikaa ja motivaatiota kouluttaa uudelleen firmaan sopivaksi. Kuilu työelämän ja koulutuksen välissä on revennyt oikeasti. Olen huomannut ammattikorkeakoulussa päättötöiden suhteen sellaistakin trendiä, että aihe on ollut pelkkää bullia ja shittiä joka on vain kirjoitettu ilman että olisi mitään linkkiä varsinaiseen työelämään tai opinnäytetyön hyödyntämiseen yhtään missään. En yhtään epäile etteikö yliopiston graduissa olisi samaa vikaa, sillä oppilaitoksien intressissä on saada pullautettua opiskelija ulos ja valmiiksi. Tässä on ollut opiskelijan ja oppilaitoksen yhteistä laiskuutta kun intressit kohtaa, eli valmistuminen. Gradujen, päättötöiden ja opinnäytetöiden käyttökelpoisuudesta ja työelämälähtöisyydestä viis.

Koulutussäästöt ratkaise mitään, jos toimintatavat eivät muutu. Myös rahoituselementit pitäisi rakentaa niin, että työelämän ja koulun kuilu kapenisi. Oppilaitokset saavat rahoitusta valmistuneiden määrästä, kun rahoitus pitäisi olla tiukasti linkitetty koulutuksen käyttettävyyteen työelämässä. Arkipäivässä tämä voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että ammattikorkeakoulun tietotekniikan tradenomi ei voisi tehdä opinnäytetyötään prosessorin ylikellotuksesta, vaan jostain aiheesta mitä työelämässä tarvitaan ja mielummin yritykseen. Ammattikoulussa jos vaikka pintakäsittelylinjalla aloittaneista 30% on vielä viimeisenä vuonna koulun kirjoilla, niin nämä vaikka talutetaan valmistumaan, viis siitä onko oppi jäänyt päähän tai osaavatko he mitään.

Uudenkaupungin autotehdas laittoi pystyyn rekrytointikamppanjan. Ei tarvitse olla tutkintoja, ainoastaan motivaatio ja kunto kohdallaan, tehdas kouluttaa itse. Tämä on viesti joka on otettava tässä koulutusleikkauksien itkuvalituksien välissä vakavasti. Yritys kouluttaa, yritys työllistää, yritys ei tarvitse maailman laadukkainta koulutusjärjestelmää yksien huipputeknisten mersujen kokoamiseen. Peiliin katsomisen paikka #koulutuslupaus #koulutusleikkaukset?

Koulutusleikkaukset voi ottaa myös mahdollisuutena oikeasti uudistua.

Kirjoittaja on opettanut yläasteella, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kansanopistossa yhteensä 15v ja on lisäksi viittä vaille pätevä ammattiopettaja. Kirjoitus perustustuu omiin havainoihin.

mikkokokko
Lappeenranta

Työskentelen pätkätöissä eduskunnassa. Mielipiteet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu